Näin unen. Uin järvessä, syvässä vedessä saarien keskellä. Sitten nousin soutuveneeseen ja lähdin kulkemaan veneellä. Etenin kivikkoiseen ja umpeen kasvamassa olevaan salmeen. Jäljellä oli enää vain pieni uoma vapaata vettä, jossa vene saattoi kulkea. Olin tullut paikkaan, jonne järvi loppuu. Unen kesä muuttui talveksi. Vedessä lumpeet kukkivat punaisina ja valkoisina ja kaikki niiden ympärillä oli huurteen peitossa.
Unien tulkinnassa sokkelot, mihinkään johtamattomat portaat ja toistuva harhailu liitetään ihmisen epäselvään elämäntilanteeseen. Voimakkaat väriunet puolestaan viittaavat merkittävään tapahtumaan, kenties tärkeään elämänkäänteeseen.
Pitkään minusta on tuntunut hyvältä kellua virrassa (edellinen bloggaukseni "Tavoitteita vai virrassa kelluntaa). Asiat ovat tapahtuneet ilman suurempia pohdintoja elämän suunnasta. Mutta sittemmin on jokin alkanut vaivata. Tuntuu, että on ryhdyttävä tekemään jotain. Liian kauan on ollut näin. Ja voi niitä päättymättömien, mihinkään johtamattomien portaiden määrää, joita olen unissani kolunnut!
Onko virta tuonut minut rannalle, jossa elämää täytyy suunnata uudelleen? Unessani järvi päättyi. Virrasta on noustava ja ryhdyttävä kävelemään, muuten matka on ohi. Jäljelle jäisi ikuinen pysähtyneisyys kukkivien lumpeiden luona.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti