Törmälän Pihan puutarha nukkuu vielä paksun lumipeitteen alla. Puutarhaa olen rakentanut kolmen kesän ajan, palan kerrallaan. Valmiiksihan puutarha ei tule koskaan, mutta tulevana kesänä 2010 tavoitteena on saada puutarhan pääpiirteet rakennetuiksi. Ensin vain on odotettava, että talon kattoremontti ja vuorituksen uusiminen valmistuvat... sillä näin mittavat remontit todella näkyvät pihalla!
Kuvassa on näkymä perennatarhasta, jota hellii eteläinen aurinko koko päivän. Isovanhempien aikaan perennatarhan paikalla oli perunamaa. Syksyllä 2006 talon sokkeli kaivettiin auki salojituksen ja sadevesiputkien asentamiseksi sekä sokkelin eristämiseksi. Perunamaan päälle kohosi valtavat röykkiöt kaivuumaata, sillä yhtään kuormaa en antanut ajaa pois. Sokkeliremontin jälkeen pihan eteläosa sai aivan uuden muodon. Kaivuumaista ja maan uumenista löytyneistä suurista kivestä rakennettiin pengerrys.
Pengerrys villiintyi kesässä kirjavaksi niityksi. Seuraavan keväänä tartuin lapioon ja perustin perennatarhan niityn päälle. Poistin rikkakasvien juuria ja paransin maata kompostilla. Suurin osa istutetuista perennoista oli pihalla entuudestaan kasvaneita, jotka olin ennen sokkeliremonttia ottanut suojaan siirtopenkkiin. Siirtoistutin keltapäivänliljoja, ruskoliljoja, jalopähkämöä, kultapalloa, harmaamalvikkia ja pioneja. Pioneistahan sanotaan, että ne eivät pidä siirtämisestä. Mutta minun pionini kukkivat jopa siirteessä ollessaan! Tosin uhkeää kukintaa saan varmasti vielä odottaa.
Perennatarhaan olen istuttanut myös omenapuun, tuivioita, katajan ja runsaasti tulppaaneja. Rikkaruohot pysyvät kurissa katteilla ja satunnaisella kitkennällä. Tunnustan, että ensimmäisenä kesänä kitkemistä kyllä riitti. Perennatarhassa liikkumista helpottaa kasvillisuuden lomaan asetellut askelkivet. Tässä käytin talon kellarikerroksen betonilattian purkamisessa syntyneitä pieniä betonilaattoja, jotka jo parissa kesässä ovat patinoituneet kauniisti.
Perennatarhan kainalossa on kyyneleen muotoinen patio. Pation pohjaan ladoin purkutiiliä, jotka on saumattu punaisella murskeella sekä luonnonsoralla. Tiilien alle laitoin mansikkakankaan estämään rikkakasvien esiintymisen patiolla. Pation kalusteina on talossa olleita vanhoja (karmeita) muovisia puutarhatuoleja sekä pyöreä ruokapöytä. Pöytä palveli vuosikymmeniä isovanhempieni ruokailuhuoneen pöytänä ja sen äärellä on juhlittu monet suvun juhlat. Muuttomyllerryksessä sille ei enää ollut tilaa sisällä, joten kannoin sen ulos. Muovitasoisena ja metallijalkaiseina se on kestänyt ulkoilmaa tyylikkäästi. Viime kesänä (2009) maalasin tuolit sekä pöydän hehkuvan punaisiksi (Tikkurila Unica - maali, sävy N323). Aika näyttää kuinka maalipinta pysyy muovissa.
Pöydällä olevat kesäkukat on istutettu iloisen värisiin vanhoihin muovivateihin. Vadin pohjiin porasin reijät liian veden poispääsyteiksi. Elämää nähnyt päivänvarjo odottaa uutta kangasta. Nykyisellään se ei todellakaan ole pöytäryhmän kruunu...
