Kevään merkkejä ei luman alla piilottelevalta pihalta juurikaan löydy. Pakkanen on pitänyt talon lämmittäjän kiireisenä parin kuluneen viikon aikana. Öisin -30c, päivisin -15c. Onpahan saatu tehdä havaintoja kesäisen julkisivuremontin vaikutuksista huonelämpötiloihin pohjolan äärikeleissä.
Vilpolasta sen sijaan löytyi yllätys. Piharuukkujen uumeniin unohdetut edelliskevään pikkunarsissit olivat aloittaneet kasvunsa. Sisukkaat pikkusipulit saivat ryhmittäytyä komuutin päälle tallilyhdyn seuraan. Siitä niiden on hyvä kurkistella kohti talviaurinkoa.
Rea Peltolan kirjoittama "Jokanaisen puutarhakirja" tarjosi päivän mietelauseen.
"Kun on saanut rauhassa ajatella omia ajatuksiaan, voi taas paljon tyynemmin mielin kohdata maailman ja toiset ihmiset".
Ajatus tuntui niin osuvalta ja armahtavalta. Jokaisella, myös pienten lasten äidillä, on oikeus ja velvollisuus omaan aikaan. Oikeus haluta töihin. Oikeus kodin taikapiirin ulkopuoleisiin haasteisiin. Velvollisuus olla olemassa muutakin kuin lapsia varten.
Jokanaisen puutarhakirjasta iski myös mullankaipuu. Joulukuussa talvikasvimaata varten ostettu 45 litran multasäkki siirtyi pönttöuunin kupeeseen. Kertaalleen sulatettu multa oli jäätynyt yläkerran rapussa. Nyt se saisi sulaa uudelleen, jotta itämään käyneet valkosipulin kynnet pääsisivät mullan sisään.
Ja voi kuinka hitaasti multa suli! Vaan viimein irtosi maitopurkkien laitettavaksi ja sitten hellalle lämpiämään. Koska elämässäkin asiat toisinaan asiat vinksin vonksin, niin olkoon tuo kuvakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti